Morjesta pöytään!

Ville eli Widners täällä kirjoittelee. Olisin ollut kiinnostunut ottamaan osaa Kasino harrastuksena -projektiinne. Olen harrastanut kasinopelaamista todella pitkään, joten oletan, että sanottavani saattaisi kiinnostaa teitä.

Olen Lahdessa asuva nuorimies, joka täytti 24 viime tammikuussa. Olen ollut peleistä innostunut todella pitkään, ja aikaisimmat muistoni ovat vanhalta Möysän Essolta, jossa tuli pelattua aina kavereiden kanssa iltaisin rahapelejä. Erityisesti mieleen ovat jääneet kokemuksen Ässäpokerista, minkä lisäksi myös Tuplapotti tuli minulle jo varhaisella iällä tutuksi.

Ässäpokeria olen aina pitänyt parempana pelinä kuin perinteistä Jokeripokeria. Tämä siitä syystä, että vaikka Jokeripokerissa on jokeri, niin melkein joka kerta pelatessa kuulen omasta tai kaverieni suusta sanat “Ei oo tullut vielä yhtäkään jokeria”. Ässäpokerissa ei ole mitään ylimääräisiä jokerikortteja, joten myös voitot ovat lähtökohtaisesti suurempia. Ihan jo kolmosilla ja kahdella parillakin saa enemmän rahaa, minkä lisäksi jopa ässäpaperi on voittoyhdistelmä. Aluksi pelasin kyllä lähinnä Jokeripokeria, koska se on niin paljon suositumpi ja laajemmalle levinnyt peli, mutta aina kun oli vaihtoehtoja, niin pelasin ennemmin Ässäpokeria. Muistan, että jälkimmäisessä sai jo ensimmäisten pelieni aikaan (ehkä 2010) euron panoksella väristä 8 euroa. En siis pitäisi ihmeenä, että tämä peli valikoitui suosikiksi.

Toisin kuin varmaan monilla, minulla eivät vanhemmat olleet koskaan kiinnostuneet rahapelaamisesta. Itse asiassa mutsi jopa vihasi rahapelaamista, koska hänen tätinsä oli huomattavasti vanhempi ja ilmeisesti pelasi aina eläkkeensä peleihin. Jouduin siis pelaamaan pelejä lähinnä salassa kavereiden kanssa. Pahimpina aikoina itsekin päädyin kylläkin pelaamaan ihan liikaa ja kinusin sitten mutsilta rahaa. Väitin aina ostavani jotain ihan muuta, mutta rahat menivät peleihin. En pitänyt koskaan itseäni kuitenkaan ongelmapelaajana, vaikka myöhemmin olenkin lukenut, että rahan lainaaminen pelaamiseen on yksi ongelmapelaamisen merkeistä. Toisaalta en varsinaisesti lainannut rahaa, vaan pyysin sitä esimerkiksi tötteröjäätelöön tai muuhun sellaiseen, jota ei tarvitsi myöhemmin esitellä, koska en niitä koskaan ostanut. Jälkikäteen ajateltuna ei tosin haittaa, että söin huomattavasti vähemmän herkkuja kuin mitä mutsille väitin. Parempi sitä rahaa oli kuitenkin laittaa johonkin sellaiseen, joka ei sentään fyysisesti ole epäterveellistä.

Rahapelejä harrastavia kavereita mulla oli alun perin kolme, jolloin pelattiin aina nelistään pelejä. Tuolloin oli myös hyvä, koska voitiin välillä yhdistää rahat, jolloin kenenkään ei tarvinnut laittaa sentään koko omaisuuttaan saman tien pantiksi. Toisaalta ajatuksena sitten oli, että pitää voittaa paljon, koska muuten summassa ei olisi juuri jakamista. Parhaimmillaan otettiin pelistä vissiin lähemmäs 200 ulos, jolloin kaikki saivat hyvän siivun. Mutta yleensä kuitenkin päätettiin, että ei lopeteta alle 40 euron, jolloin kaikille olisi edes 10 euroa jaettunakin.

Yksi kaverini sitten muutti toiselle paikkakunnalla, jolloin minä jäin pelaamaan kolmen kaverin kanssa. Jotenkin se fiilis ei ollut kuitenkaan sama ilman neljättä jäsentämme, jolloin vähitellen päätettiin, että jospa ei pelattaisikaan enää. Tämän seurauksena vähitellen myös yhteydenpito väheni ja voisin sanoa menettäneeni kaksi parasta kaveriani tuolloin. Tähän neljänteenkään ei vissiin kukaan meistä enää pitänyt yhteyttä, sillä hän muutti pääkaupunkiseudulle ja oltiin kuitenkin niin nuoria silloin, että ei voitu realistisesti nähdä kuin maksimissaan kerran tai kaksi vuodessa.

Moni ei varmastikaan tajua, että pelit voivat myös yhdistää pelaajia. Meille pelaaminen oli ennen kaikkea sosiaalista puuhaa. Sittemmin olenkin innostunut nettikasinoilla pyörimisestä – tosin kolikkopeleihin en ole enää noiden aikojen jälkeen palannut. Nettikasinoilla pelaan yleensä livekasinoilla, jolloin pystyn nauttimaan sosiaalisuudesta muiden pelaajien ja oikeasti olemassaolevien jakajien avulla. Minua ei oikeastaan koskaan kiinnostanut koneiden kanssa pelaaminen tai pelaaminen pelkästään pelaamisen vuoksi, vaan olen aina pitänyt nimenomaan interaktiota tärkeänä osana kokemusta. Yhdellä kasinolla, jolla pelaan, tunnun tuntevan jo melkein kaikki jakajat ja useita pelaajiakin. Joskus olemme jopa sopineet muutaman muun eurooppalaisen kanssa, että “pelataan taas vaikka perjantai iltana tähän ja tähän aikaan”. Sitten ollaan siellä juuri silloin pelaamassa blackjackia. Lisäksi myös jakajat ovat kehuneet, että meidän kanssamme vuorot menevät aina nopeasti, ja hekin ovat ikään kuin yhtiä pelaajia muiden joukossa. Loppujen lopuksi kuitenkin olemme kaikki siellä pöydässä tienaamassa rahaa.

Halusin osallistua tähän kilpailuun siksi, koska koen että mulla on kerrottavaa monille pelaajille. Isäni ja äitini aina ajattelivat, että pelaaminen on vain rahanhukkaa ja muutenkin tyhmää, mutta minulle se on antanut elämään ystäviä ja kavereita, joista näiden muissa maissa asuvien kanssa tulee vietettyä aikaa edelleen.

Se piti vielä muistuttaa, että livekasinoilla ei tarvitse pelata edes jättimäisillä panoksilla voidakseen voittaa. Pelinkulku on livenä pelattaessa mukavan hidasta, koska pöydässä on muitakin vuoroaan tekeviä ja miettiviä. Rahan ei siis tarvitse koskaan kulua liian nopeasti, vaan niin sanottu järkevissä mittasuhteissa pysyvä pelaaminenkin on mahdollista. Liiallista tuhlaamista en siis kannata, enkä olekaan pelannut aikoihin liian paljon tai yli varojeni. Nykyään opiskelen yliopistossa ja tienaan itse rahaa, joten äidiltä ei enää tarvitse lainata.